Bodhi Melong nro 31

Tasa-arvo on asia, jota käsitellään säännöllisin väliajoin lehdissä ja muissa medioissa. Siitä puhutaan kuitenkin paljon pinnallisemmalla tasolla kuin buddhalaisuudessa. On toki hyvä, että siitä puhutaan. Buddhalaisuuden ydin sisältää opetuksen ihmisten tasa-arvoisuudesta. Jokaisella ihmisellä ja olennolla on buddhaluonto, siemen buddhaksi tulemiseksi. Jokainen haluaa onnellisuutta ja välttää kärsimystä. Suuren myötätunnon harjoittaminen perustuu näihin näkemyksiin. Tietämättömyyttä ja karmaa pidetään buddhalaisuudessa varsinaisina jälleensyntymisen aiheuttavina tekijöinä. Ne myös tekevät mahdottomaksi sen, että kaikkien elämä olisi ulkoisella tasolla tasa-arvoista. Jokainen meistä on lukemattomien elämiensä saatossa tehnyt tekoja, sanonut sanoja ja ajatellut asioita, jotka saavat meidät kokemaan samatkin olosuhteet hyvin eri tavoin. Koemme helposti maailman kärsimykset lannistavina ja tunnemme suurta avuttomuutta niiden edessä. Jos kaikki huomiomme on omissa ongelmissamme, emme huomaa, että niistä huolimatta meillä on kyky auttaa monia apua tarvitsevia. Itsetuntomme rakentuu vahvaksi toimiessamme toisten hyväksi.

Jetsunma Tenzin Palmo: Ajatukset ja ympäristö

"Jos me tosiaan uimme mentaalin energian valtameressä, silloin on jär­kevää huolehtia, että tämä energia on mahdollisimman positiivista. Kiel­teiset ajatusmuodot saavat aikaan kielteisen vasteen sekä meissä että muissa. Tällä on käytännöllisiä seu­rauksia, kuten voimme huomata ny­kyajan maailmassamme, joka on niin omistautunut kolmen myrkyllisen asenteen, halun, pahantahtoisuuden ja sekasorron kehittämiselle. Koska aikomuksemme ovat tekojemme juuri, on silloin epätodennäköistä, että ahneuden ja itsekkyyden moti­voimat teot aiheuttaisivat rauhaa ja sopusointua."

Samdhong Rinpoche: Buddhalaisuus ja väkivallattomuus

"Meidän on määriteltävä, mitä väkivallattomuus on. Väkivaltaa ja väkivallattomuutta ei määritellä pääasiallisesti ulkoisen teon perusteella, vaan sen aikomuksen perusteella, mistä teko syntyy. Väkivalta yleisesti tarkoittaa toisen aistivan olennon vahingoittamista. Jos aiheutamme toiselle vahinkoa, kipua, tuskaa ja onnettomuutta, on se väkivaltaa. Mutta sellaisesta teosta tulee väkivaltaa todellisuudessa silloin, kun tarkoituksena oli vahingoittaa toista. Jos ihmisellä on myötätuntoinen mieli ja hän haluaa auttaa tai pelastaa toisen, silloin kivun ja onnettomana olemisen aiheuttaminen ei ole aina väkivaltaa. Esimerkiksi lääkäri amputoi osan ruumiista leikkaamalla sen veitsellä tai jollain muulla työkalulla. Ilman nukutusta se on hyvin tuskallista. Tarkoituksena voi kuitenkin olla potilaan hengen pelastaminen. Siinä aiheutetaan kipua, joka todellisuudessa tapahtuu hengen pelastamiseksi. Tämä ei ole väkivaltaa."

Padmasambhava

"Useimmat kertomukset Guru Rinpochen elämästä ovat yksimielisiä siitä, että hän syntyi ihmeellisesti Oddiyanan kuningaskuntaan, jonka ajatellaan sijainneen Swat-laaksossa nykyisessä Pakistanissa. Oddiyanan hallitsija oli tuohon aikaan kuningas Indrabodhi. Hän oli oikeudenmukainen hallitsija, dharmakuningas, jolla ei monista suurenmoisista kuningattaristaan huolimatta ollut perillistä. Tämä asia huolestutti häntä suuresti hänen ikääntyessään, koska ei ollut ketään, joka olisi voinut ottaa hänen paikkansa ihmisten johtamisessa."

Sakya Trizin: Turvapaikan ottaminen

"Todellisen turvapaikan pitäisi tulla omasta mielestämme. Se, että tehdään vain fyysisellä ruumiilla maahan kumartuminen tai osoitetaan kunnioitusta, ei ole todellinen turvapaikka. Vaikka se on kunniallinen teko, emme voi pelkästään tekemällä kunniallisen teon sanoa, että otamme turvapaikan kunniallisen teon kohteessa. Turvapaikka tulee mielestä. Yleisesti ottaen on olemassa kahdenlaisia turvapaikkoja – aito turvapaikka ja epäaito tai maallinen turvapaikka."

Bodong Rinpoche: Tyhjyys ja perimmäinen totuus

"Aistivat olennot kärsivät, koska ne toimivat kiintymyksestä itseensä. Tämä vuorostaan on lähtöisin takertumisesta todelliseen, kiinteään itseen, mikä on itsen todellisen luonnon yliarvioimista, koska itse ja kaikki muutkin ilmiöt ovat tyhjiä omalta luonnoltaan ja ovat olemassa riippuvaisina monista tekijöistä, kuten havainto, muoto, jäljet ja tietoisuus. Tuo tyhjyyden tila, joka on läsnä kaikissa ilmiöissä, on perimäinen totuus. Se, mikä on olemassa tavanomaisesti ja voi olla virheellinen itsenäisesti luotuna, on tavanomainen eli suhteellinen totuus."

Geshe Dorji Damdul vastaa

"K: Onko mahdollista tulla buddhaksi palvomatta Buddhaa?

V: Buddhaksi tullaan löytämällä perimmäisen todellisuuden viisaus. Aivan kuten ihminen voi oppia tiedettä palvomatta tiedemiehiä, voidaan samalla tavalla oppia perimmäistä totuutta ilman että on palvottava Buddhaa. Se on mahdollista ilman palvomistakin, kunhan poistetaan kärsimys ja saavutetaan ylin onnellisuus. Buddha on onnellisempi, jos löydät perimmäisen todellisuuden viisauden ja saavutat ylimmän onnellisuuden Buddhaa palvomatta sen sijaan, että palvoisit Buddhaa ja kärsisit edelleen siitä, ettet ole löytänyt perimmäisen todellisuuden viisautta."

Ruokarukous

Ruokarukous lausutaan tavallisesti ennen ateriaa. Viimeisen säkeen sisällyttäminen mukaan on hyvin taitava keino aktivoida bodhicittan siemen niin monta kertaa kuin aterioidaan.

Tiibetin jumalkuningas Suomessa vuonna 1988

"Hänen Pyhyytensä vierailu oli tulos tapahtumaketjusta, johon tarvittiin monia ihmisiä ja tapahtumia. Ihmisillä on ollut kiinnostusta itämaista filosofiaa ja buddhalaisuutta kohtaan, joka on kirjojen ja tapaamisten kautta johtanut asiasta toiseen. Tarab Tulku oli keskeinen henkilö siinä, että Suomeen perustettiin Suomalais-tiibetiläinen kulttuuriseura vuonna 1987. Perustajajäseniä olivat muun muassa Cecilia Innanen, Ilkka Tanner, Jan-Olof Mallander, Tuula Saarikoski ja Reipas Viljakainen. Yhdistys kutsui Hänen Pyhyytensä Suomeen osana Pohjoismaiden kiertuettaan."